Semppa.net Foorumin päävalikko
Kirjoittaja Viesti
<  Henki ja Elämä  ~  Palava
TheSuuriRunoilija
LähetäLähetetty: Kes Tou 03, 2006 5:49 pm  Vastaa lainaamalla viestiä



Liittynyt: 20 Hei 2005
Viestejä: 86
Paikkakunta: hämeenlinna

Yritin kirjoittaa novellin (piiitkästä aikaa) mutta tästä tuli vain teksti. Tarinaa ei ole ja loppu tökkii, mutta tuli sinne sekaan muutama ihan kelvollinen lause. Arvostelkaa, hyvät toverit!



* * *


Palava

On hassua polttaa tupakkaa. Katsella paperin kärventymistä, joskus niin kamalan epätasaista paloa ja puhaltaa savua ulos nenän kautta. Bulimikot eivät pysty siihen. Savun puhaltamiseen nenästä. Tai ei pystynyt ainakaan se yksi, jonka tunsin. Ei, vaikka kuinka yritti ja minä yritin opettaa. Vedät vain savua tarpeeksi keuhkoihin ja sitten hengität ulos kuten normaalisti, nenän kautta.

Bulimikot osaavat oksentaa ääneti ja siististi, mutta samalla heiltä katoaa kyky vaivattomaan tupakointiin. Surunsa kullakin.

Se poika hymyilee minulle parvekkeella ja minä hymyilen takaisin. Jos jotain osaan, niin hymyillä ja polttaa tupakkaa. Samalla saatan syöksyä alas neljännestä kerroksesta pää asfalttia tavoitellen, mutta sitä ei kukaan huomaa. Sen pojan kaveri on minun mieheni ja minun mieheni pelkää, että tupakoin hänen tähdensä.

Oikeastaan syy on kissatappeluiden, joita kävin joskus lukioikäisenä parhaan ystäväni kanssa. Olimme molemmat päättäneet laajentaa elämänkatsomuksiamme saman mustatukkaisen tytön kanssa. Se tyttö poltti tupakkaa, ystäväni ei. Minä opettelin.

Tänään parvekkeella me vietämme seuraavaa aamua. Tämän päivän vai eilisen, mene ja tiedä. Pahinta on seuraavan aamun ensimmäinen tupakka. Ja kuitenkin seuraavaan aamuun kuuluu tupakointi, hymyily ja parvekkeilta putoilu. Alituinen kuuntelu, ja niiden kaikkien asioiden vatvonta, jotka menivät pieleen. Vaikka me olemme jo aikuisia, minä, se poika ja minun mieheni, meidän on leikittävä lasten leikkejä. Oikeastaan tahtoisin käpertyä kerälle ja palaa. Tuhkaksi jonka voi karistaa.

Minun mieheni nauraa, kun sanon sen hänelle.

Minun mieheni on kaunis, seistessään siinä. Huopahattu päässä, tupakka huulessa roikkuen. Tuulen lekkiessä hänellä, kuten minäkin voisin. On selvää, että minun mieheni ei ole bulimikko. Ei ainkaan se, jonka tunsin.

Tänään minun on ikävä häntä, ei kumpaakaan niistä, jotka seisovat kanssani. Ja seuraava päivä on jälleen sarja tupakoita ennen ja jälkeen, kuten kaikki edellisetkin. Jos tänään hymyilen yhtä aurinkoisesti kuin eilen, on kaikki hyvin.


* * *
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Neropatti
LähetäLähetetty: Kes Kes 14, 2006 1:32 pm  Vastaa lainaamalla viestiä
Ylläpitäjä


Liittynyt: 10 Kes 2005
Viestejä: 892
Paikkakunta: Ghetto-Savela

Oikeastaan ei tee mieli sanoa tästä mitään, kun tupakointi ällöttää niin hemmetisti, ettei oikeastaan huvita edes lukea juttuja, tai katsoa elokuvia, jotka kietoutuvat tupakoinnin ympärille. Yrksis!

Mutta päätin kuitenkin kirjoittaa jotain, kun kukaan muu ei ole uskaltautunut kommentoimaan. Varmaankin syynä on tämän tarinan kryptisyys, joka on karkoittanut potentiaaliset kirjoittajat.

Ei mikään kamalan mukava teksti tämä, ainakaan aiheensa puolesta. Kaikki tuntuvat pitävän näistä petturiaiheisista stooreista täällä. Onko lie kyseessä pelkkä fantasiointi, vai kamppailevatko semppalaiset oikeasti jatkuvasti moisen ongelman kanssa? Kukapa sen tietäisi.

Itsekin tykkäsin nimenomaan lauseista tässä, muutamat ovat todella kiehtovia, kuten meidän on leikittävä lasten leikkejä. Mukana oli myös tarina, joka tosin vaatisi ehkä vielä muutamia lukukertoja avautuakseen kokonaan. Tässä jutussa oli myös piristävä queerteema, joka toimi kuin turaus sitruunaa muuten ehkä vähän liian tavallisessa jutussa. Jos voisin, lukisin tarinan vielä parisen kertaa, jotta osaisin kirjoittaa siitä kattavammin, mutta en voi, sillä alan haistaa palaneen käryä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Sampo Junior
LähetäLähetetty: Kes Kes 21, 2006 4:22 pm  Vastaa lainaamalla viestiä



Liittynyt: 20 Kes 2006
Viestejä: 9
Paikkakunta: Helsinki

Sain kiinni ja jätin saamatta. Kysymys jäi mieleeni: tässäkö ei tarinaa, häh?
Mielikuvia herätti, kuten tunteitakin. Oli erityisen intensiivinen lukukokemus. Kiitän siitä ja vaikenen etten paljasta tietämättömyyttäni sanataiteen saralla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
TheSuuriRunoilija
LähetäLähetetty: Maa Hei 10, 2006 10:41 am  Vastaa lainaamalla viestiä



Liittynyt: 20 Hei 2005
Viestejä: 86
Paikkakunta: hämeenlinna

Suuret kiitokset kommenteista! On aina mukavaa tietää, että omat hengentuotteet herättävät kanssaihmisissä tunteita, negatiivisia tai positiivisia, sen ei niin väliä.

Nero, jäin ihmettelemään, miksi tulkitset tekstini petturiaiheiseksi? Pyytäisin sinua kommentoimaan tuota, mutta pelkään, että saat keuhkosyövän, ja siitä en tahdo olla vastuussa Wink Tunne, jota yritin tavoittaa, oli ehkä ennemmin kaipaus, kuin petturuus, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun olisin kirjoittanut jotain tekstiini, mitä en itse sieltä havaitse. (Se, että ihmisellä on muistoja toisista, ei toivottavasti ole petturuutta, tai muuten, vaikken tekstini minä olekaan, olen itsekin moninkertainen petturi.)

Hui, tässähän katoaa identiteetti...

Mielestäni Pirkko on joskus aikoja sitten puhunut tunnilla siitä, miten tekstejä ei koskaan saisi tulkita kirjoittajan omaelämänkerroiksi, mutta joskus toisinaan tulkinta on täysin mahdotonta, jollei tiedä kirjoittajan elämäntilannetta kirjoitushetkellä. Mikä dilemma! Itse koen, että vaikka kirjoittaisin täsmälleen siitä, mitä omassa elämässäni tapahtuu, ei lopputulos kuitenkaan koskaan kuvaa omaa elämääni, vaan pikemminkin yhtä näkökulmaa siihen. Ja sitten on vielä lukijan tulkinta tekstiin, joka ei läheskään aina ole sama, kuin kirjoittajan.

Sampo, tulin niin hyvälle mielelle, kun sanoit löytäneesi tekstistä jonkinlaisen tarinan. Itsestäni tuntuu, että jämähdän tunnetiloihin, ja kaikki jää niin hajalleen, että saako tuosta kukaan ulkopuolinen kiinni, mene ja tiedä.

Teille molemmille, kiitos vielä kommenteista Very Happy

_________________
Erämaassa ei ole kilpeä joka sanoisi: Sinun ei pidä syödä kiviä.

Sufilainen sananlasku
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Neropatti
LähetäLähetetty: Maa Hei 10, 2006 12:39 pm  Vastaa lainaamalla viestiä
Ylläpitäjä


Liittynyt: 10 Kes 2005
Viestejä: 892
Paikkakunta: Ghetto-Savela

Jos vaikutti siltä, että tulkitsin tämän omaelämäkerralliseksi, niin olen vain asetellut sanani huolimattomasiti. Mietin ainoastaan, mikä tuottaa semppalaisissa niin paljon parisuhteen kestävyyteen ja luottamusasioihin liittyviä tekstejä. Samaa trendiä olen huomannut myös Sarastuksen kirjoituksissa. En itse ole romanttisen tekijäkäsityksen kannattaja, enkä luule, että tekijän rooli tekstin sisäisessä maailmassa on kovinkaan monen ainakaan kehittyneemmän lukijan mielessä päälimmäisenä kysymyksenä. Tekstissä on omat hahmonsa, eivätkä nuo hahmot yleensä helposti alistu miksikään kirjoittajan alter-egon astioiksi.

Tuo petturuudesta kielivä kappale on mielestäni heti tekstin alussa herättämässä lukijan huomion.
Lainaus:
Se poika hymyilee minulle parvekkeella ja minä hymyilen takaisin. Jos jotain osaan, niin hymyillä ja polttaa tupakkaa. Samalla saatan syöksyä alas neljännestä kerroksesta pää asfalttia tavoitellen, mutta sitä ei kukaan huomaa. Sen pojan kaveri on minun mieheni ja minun mieheni pelkää, että tupakoin hänen tähdensä.

Näen, että tuo viittaa tekstin nykyajan tapahtumiin. Minusta tässä tuntui olevan jotain monimielistä. Merkitsevä hymy parvekkeella ja ajatuksissa oma aviomies, joka ei ymmärrä mistään mitään. Saattoihan tämäkin juttu mennä minulta ihan ohi.
Lainaus:
Tänään parvekkeella me vietämme seuraavaa aamua.[...] Ja kuitenkin seuraavaan aamuun kuuluu tupakointi

"Seuraavan aamun käsite" on tuttu jokaiselle. Tulkitisin, että tässä vietetään parvekkeella hymyilevän oman miehen ystävän kanssa seuraavaa aamua. Myöhemmin paikalla on myös oma mies, mutta hän ei aavista mitään, koska kaikki kolme ovat aikuisia ja ystäviä.
Lainaus:
Tänään minun on ikävä häntä, ei kumpaakaan niistä, jotka seisovat kanssani.

Tässä ainakin on vahva kolmiodraaman tuntu.

Tämä nyt oli tällaista aika täikammalla suoritettua tulkintaa, jollaista en mielelläni suosi suuren virhemarginaalin takia. Mutta jos olen tehnyt räikeitä virheitä, niin joku varmaan ilmoittaa asiasta hienovaraisesti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Näytä edelliset viestit:   
Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia

Näytä seuraava aihe
Näytä edellinen aihe
Sivu 1 Yht. 1
Semppa.net Foorumin päävalikko  ~  Henki ja Elämä

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin


 
Siirry:  

Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa




Powered by phpBB and NoseBleed v1.09