Semppa.net Foorumin päävalikko
Kirjoittaja Viesti
<  Henki ja Elämä  ~  Äijän muutos
Theg
LähetäLähetetty: Lau Hei 16, 2005 3:45 am  Vastaa lainaamalla viestiä
Moderaattori


Liittynyt: 11 Kes 2005
Viestejä: 142
Paikkakunta: Pieni nurkka huoneessa

Pidän ajamisesta. En minä erityisesti autoista ole kiinnostunut, kuten muut ikäluokkani ihmiset, pidän vain liikkuvien maisemien ja autoni kaiuttimien suoltamien sävelten yhdessä muodostamasta esteettisestä kokonaisuudesta. Olen oikeastaan aika tunnollinen ajaja. Ajan aina enintään kymmenen kilometriä ylinopeutta ja puhallutettukin minua on vain kaksi kertaa – samana päivänä. Tässä taannoin, muutama viikko sitten, puhdistin auton oikeanpuoleisen sivupeilin. Siitä avautui minulle näkymä kokonaan uuteen maailmaan. Enpä sellaista ollut ennen tullut huomanneeksikaan. Kun ajattelee, niin onhan se näin oikealle kääntymisen suhteen aika hyödyllinen kapistus, tuo oikea sivupeili (kirjoittajan huomautus: kirjoitin aluksi vahingossa 'vasen sivupeili'), kun siitä näkee tuleeko pyöräilijöitä.

Ajellessa musiikki on todella tärkeää. Moni ei sitä tule ajatelleeksi, mutta ei sateella voi ajaa ja kuunnella iloisia pop-kappaleita tai punkia. Parasta musiikkia sateessa ajamiseen on ehdottomasti Jean Michael Jarre. Vai olikohan se Jean-Michel Jarre? Olen nähnyt hänen konserttinsa kerran TV:stä, ja sielläkin satoi. Kuvitelkaapa sateesta märkä öinen metsätie. Vain satunnaisia takseja ajelee ylinopeutta ohitsenne ja puiden oksisto kiiltelee etulyhtyjen valossa. Millainen musiikki siihen sopii? Ei silloin voi edes kuvitella kuuntelevansa The Stranglersia tai ”kesän uusinta hittibiisiä”. Silloin ei myöskään voi kuunnella jazzia tai mitään laulettua musiikkia, koska märällä tiellä pyörivät märät renkaat luovat liikaa taustamelua. Klassinen on joko liian synkkää tai vaatii liikaa keskittymistä, eikä se luo auton täyttävää tunnelmaa. Jarre on parasta sademusiikkia. Kaikkein parhaita kappaleita ovat Metallic Rain ja Oxygene (muistaakseni part IV). Niitä ulkoa kuuluva taustamelu vain täydentää. Yhdessä tuo äänimaailma ja ne vähäiset etulyhtyjen valaisemat vaihtuvat maisemat täyttävät auton sellaisella miellyttävällä tavalla, jota en osaa kuvailla. Mutta viime aikoina en ole oikein päässyt ajelemaan sateessa.

Toissa iltana ajoin kotiin sitä reittiä, joka kulkee moottoritien kautta. Erään liittymän jälkeen oli sillan alla kaistallani kuollut jänis. Minkä nopeudeltani näin, oli se jänis liiskaantunut tasaiseksi karvaiseksi läntiksi. Ei olisi uskonut, että sillä koskaan luita olikaan. Sain rintaani sellaisen pienen piston, jonka tuntee joskus kun huomaa menettäneensä jotain, mutta ei ole ihan varma mitä. Vaihdoin kaistaa ajamatta jäniksen yli. Olen aina pienestä asti miettinyt, millainen ihminen ajaa luontokappaleen päälle moottoritiellä, mutta vasta nyttemmin on tullut mieleeni ajatella kuljettajan mahdollisuuksia väistää tielle yllättäen ryntäävää jänistä tai oravaa.


Siitä on kolme päivää, kun viimeksi juttelin kanssanne. Kävin näet mökillä. Sain vähän rusketusta. Minä olen hyvin harvoin ruskettunut, sillä olen kirjoittaja. En ole kirjailija, koska en ole koskaan julkaissut kirjaa. Olen parhaimmillani kirjoittaja ja innokas lukija. Mutta tiedättekös, minun kirjoituksiani on kehuttu. Niitä on tulkittu paljon. En ole ihan varma ovatko tulkinnat oikeita, kun en oikein semmoisen päälle ymmärrä. Mutta nyt minua on ruvennut vihastuttamaan lukijoissani yksi piirre: ne luulevat sen kaiken olevan jotain suurempaa, sellaista metatasolla kulkevaa symboliikkaa. Annanpa teille esimerkin. Kuvitelkaa käteeni iso ja terävä veitsi. Sitten kuvitelkaa, että asetan veitsen terän keskelle rintaani ja painan sen sisään ja vedän sitten vahvan viillon aina vatsan alaosaan saakka ja alan kourillani kaivelemaan ulos sisäelimiäni. Lopuksi kuvitelkaa lukijani ympärilleni taputtamaan ja hihkumaan ”Hieno temppu! Olette aika taituri.” Ymmärrättekö te sen? Sellaisia ne ovat. Eivät usko minkään yksinkertaisesti olevan niin kuin se on. Mutta minä tiedän mistä se johtuu.

Mökiltä kotiin ajaessani paistoi ilta-aurinko. Se paistoi suoraan edestä, mikä oli silmille ja päälle varsin rasittava kokemus, mutta oli oivallinen aika kuunnella lempiartistiani. Sitä on vaikea kuvailla, kun usein se on instrumentaalista, joskus siinä joku laulaa latinaksi ja joskus se on vain rauhallista pianomelodiaa tai hiukan jazzahtavaa. Sen takia opin rakastamaan lähes kaikkia soittimia, paitsi pianoa ja selloa, koska pianoa olin aina rakastanut ja selloa minut opetti rakastamaan eräs oikein nätti tyttö. Mutta tiedättekö, en enää ole ihan varma pidänkö tuosta musiikista. Katsokaas, autossani oli sisällä paarma ja kun aurinko paistoi matalalta ja paarma oli tuulilasissani ylösalaisin, se ei olisi ollenkaan huomannut vaikka olisin liiskannut sen. En oikeastaan olisi välittänyt edes liiskata sitä, kun ei se sillä tavalla ollut minulle haitaksi, mutta sitten erään liittymän jälkeen makasi kaistallani mies. Tunsin rinnassani sellaisen pienen piston, jonka tuntee joskus kun on menettänyt jotain, mutta ei tiedä mitä. Vaihdoin tietenkin kaistaa ennen kuin ajoin sen miehen päälle. Sitten huomasin, että se paarma oli kadonnut. Ja minua harmitti, oikein kunnolla harmitti, kun en ollut liiskannut sitä. Ymmärrättekö miksi? Se johtuu siitä, että juuri silloin tajusin mitä olin menettänyt. Ja kun sen tajuaa, pisto rinnassa muuttuu. Siitä tulee oikein sietämätön. Ei siksi, että se olisi yhtään sen voimakkaampi, vaan siksi, että ymmärtää mistä se tulee. Se rupeaa ällöttämään. Ja tietäkää tämä: sellaiset ihmiset tunnistaa kaikki. Heidän poskiensa ja suupieliensä välissä on lähtemätön itseinhon virnistyksen aiheuttama ryppy.

Eilen minä muuten vein autostani pois kaikki Jarren CD:t. En aio enää ajaa sateella.
------

Perhanan kappalejako. Ai niin, tämä on itsellenikin vielä hiukan epäselvä juttu, tämä novelli.


Viimeinen muokkaaja, Theg pvm Tor Tam 12, 2006 7:15 pm, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Neropatti
LähetäLähetetty: Sun Hei 17, 2005 8:10 pm  Vastaa lainaamalla viestiä
Ylläpitäjä


Liittynyt: 10 Kes 2005
Viestejä: 892
Paikkakunta: Ghetto-Savela

Tätä lukiessa tuli mieleen juuri tänne ajaessa sattunut tapaus, kun tiellä piipersi joku otus, jota luulimme ensin siilinpoikaseksi ja yritimme näin ollen väistää. Sitten minä huomasin, että se oli vain joku saastainen rotta ja niinpä annoimme mennä vain. Nyt sain varmaan kaikki foorumilla liikkuvat undercover-eläinaktivistit vihaisiksi, mutta ei voi mitään. Ei edes oltu varmoja, jäikö se kritteri alle, vai ei.

Jos tästä novellista pitäisi jotain sanoa, niin se oli varmaankin jonkinlaista kauhua tyylilajiltaan. Päättelen, että maassa pötköttänyt heppu oli jäänyt tarinassa esiintyneen kuskin alle hänen ajaessaan samaa tietä toiseen suuntaan. Ehkäpä hän oli joku viaton pyöräsuhari, joka oli jäänyt likaisen sivupeilin uhriksi. Masentava loppu hänellä. Jäädä nyt sunnuntaiajelijan kolhimaksi. Enpä astu kirjoittajan asettamaan ansaan ja rupea näkemään tässä mitään syvempää, kuin siihen on tarkoitettu. Mutta masentava loppu sillä pötköttäjällä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Duiduli
LähetäLähetetty: Sun Hei 24, 2005 10:23 pm  Vastaa lainaamalla viestiä



Liittynyt: 11 Kes 2005
Viestejä: 185
Paikkakunta: Pähkinärinne

Minä en mitään syvällistä tästä edes osaisi sanoa, vaikka olisi pakko. Sitä paitsi pidin kohdasta, jossa viillettiin ja revittiin. Se tehosi vertauksena.
Messengerissä saman aikaisesti päivittelin, kuinka kynä voikin pysyä joidenkin kädessä taianomaisesti! Kunpa se pysyisi omassakin - noh, tasan ei käy onnenlahjat. Ehkä minä keskityn vain olemaan onnellinen.

_________________
~Ikuisuus on pitkä aika ja aika muuttaa meitä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti Käy lähettäjän sivustolla MSN Messenger
nalle
LähetäLähetetty: Kes Elo 17, 2005 2:05 pm  Vastaa lainaamalla viestiä



Liittynyt: 16 Kes 2005
Viestejä: 37
Paikkakunta: Helsinki

Minäkin taidan olla yksi näistä vihastuttavista lukijoista, joten en nyt edes yritä tulkita ajatuksiasi.
Tekstistä haluaisin kuitenkin sanoa, että tyylisi vaihtelee todella ihanista lauseista
Lainaus:
Sain rintaani sellaisen pienen piston, jonka tuntee joskus kun huomaa menettäneensä jotain, mutta ei ole ihan varma mitä.
ja
Lainaus:
Sen takia opin rakastamaan lähes kaikkia soittimia, paitsi pianoa ja selloa, koska pianoa olin aina rakastanut ja selloa minut opetti rakastamaan eräs oikein nätti tyttö.

sellaisiin vähemmän mietittyihin heittoihin kuin
Lainaus:
Vaihdoin kaistaa ajamatta jäniksen yli.
tai
Lainaus:
kun en oikein semmoisen päälle ymmärrä

ja pientä huolimattomuutta
Lainaus:
oikealle kääntymisen suhteen aika hyödyllinen kapistus, tuo vasen sivupeili

Minulle jää tekstistäsi sellainen kuva, että olet kirjoittanut sitä useassa erässä ja erilaisissa tunnetiloissa. Silloin olisi kannattanut, samaan tunnetilaan päästäkseen, lukea edellisellä kerralla kirjoitettu teksti tai yksinkertaisesti vaan aloittaa uusi, eri tyylillä kirjoitettu, novelli.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Theg
LähetäLähetetty: Kes Elo 17, 2005 8:12 pm  Vastaa lainaamalla viestiä
Moderaattori


Liittynyt: 11 Kes 2005
Viestejä: 142
Paikkakunta: Pieni nurkka huoneessa

nalle,

Ei, kyllä tuon ihan yhdellä kertaa kirjoitin.

Vaikea selittää mitenkään noita kohtia, jotka poimit tekstistä. Päähenkilöhän kertoo tarinaa itse, joten yritin saada myös tyyliin mukaan hänen persoonaansa.

Lainaus:
sellaisiin vähemmän mietittyihin heittoihin kuin Lainaus:
Vaihdoin kaistaa ajamatta jäniksen yli.


Tuo on tarkkaan mietitty lause. Ehkä liiankin tarkkaan. Tarkoitus oli ehdottomasti viestittää, että päähenkilö vaihtoi moottoritiellä kaistaa välttääkseen jäniksen ruumiin. En halunnut koko novellissa pitkittää liikaa lauseita. Halusin ennemminkin karsia niistä turhia asioita pois.

Lainaus:
ja pientä huolimattomuutta Lainaus:
oikealle kääntymisen suhteen aika hyödyllinen kapistus, tuo vasen sivupeili


Jep. Vasen ja oikea sekoittuvat aina päässäni. Mutta muuten oikein onnistunut virke, eikö?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
nalle
LähetäLähetetty: Tor Elo 18, 2005 10:01 am  Vastaa lainaamalla viestiä



Liittynyt: 16 Kes 2005
Viestejä: 37
Paikkakunta: Helsinki

Theg

Lainaus:
Jep. Vasen ja oikea sekoittuvat aina päässäni. Mutta muuten oikein onnistunut virke, eikö?

Oli todella, koko tämä sivupeilijuttu alusta loppuun oli mielestäni hienosti kirjoitettu.

Se "vaihdoin kaistaa"-lause, tajusin kyllä mitä siinä tapahtui, mutta silti se pyörii koko ajan mielessäni muodossa "Vaihdoin kaistaa ajamatta / jäniksen yli", jos ymmärrät. Saattaa olla ihan vaan mun oma kieliongelmani.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia

Näytä seuraava aihe
Näytä edellinen aihe
Sivu 1 Yht. 1
Semppa.net Foorumin päävalikko  ~  Henki ja Elämä

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin


 
Siirry:  

Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa




Powered by phpBB and NoseBleed v1.09