Semppa.net Foorumin päävalikko
Kirjoittaja Viesti
<  Henki ja Elämä  ~  Kauppamatka, toinen otos
Theg
LähetäLähetetty: Sun Kes 10, 2007 12:51 pm  Vastaa lainaamalla viestiä
Moderaattori


Liittynyt: 11 Kes 2005
Viestejä: 142
Paikkakunta: Pieni nurkka huoneessa

Vilpoinen tuulahdus pyyhki kasvojani. Avasin silmäni ja sokaistuin. Auringon kirkkaat säikeet haroivat tiensä läpi havukatoksen suoraan silmiini. Kävelin harppoen ja hätäisesti, roikottaen takkia olkapäälläni. Vesi virtasi voimalla vielä sulamattoman lumen ja jään päällä ja koversi niihin puroja. Tie edessäni oli puoliksi asfalttia ja puoliksi soraa - hiekoitettu hyvin ja monta kertaa talven aikana -, ja sen katkaisi useasta kohtaa tulviva vesi. Auringon suora lämpö sai hikoilemaan, mutta tuuli ja kylmyyttä huokuva maa aiheuttivat vilunväreitä. Takki yllä minun olisi ollut aivan liian kuuma, mutta paita päälläni ei pitänyt tuulta. Silmiäni siristellen katselin häikäisevänä kiiltelevää lunta ja paikoittain sen alta paljastuvaa kuihtunutta peltoa. Kevään etova mädänhaju oli jo aistittavissa kirpeän talvi-ilman seassa.

Käännyin metsätieltä kulkemaan isoa moottoritietä reunustavaa kävelytietä. Paljaana ja suojatta lämmön ja valon täyslaidallisilta horjuin tien oikeassa reunassa ja yritin selkiyttää itselleni kuinka paljon minun vielä olisi käveltävä. Lähtöpisteestäni kaupalle oli neljä tai viisi kilometriä, joista olin kävellyt ainakin puolitoista ellen jopa kaksi. Viileä tuuli ja haihtuva hiki saivat kainaloni ja käteni palelemaan, mutta jalkani ja pääni tunsivat auringon ehdottoman voiman. Moista tunnetta on vaikea kuvitella, mutta tapahtumahetkellä se on erittäin todellinen ja varsin rasittava. Tien reunassa oli vielä siellä täällä kenttiä sulamatonta lunta ja tien päällä paljolti sorakiviä, joista molemmista säälimättömät valonsäikeet heijastuivat silmiini kuin olisivat tahtoneet antaa oman panoksensa minua kiduttavien tuntemusten kirjoon. Tie edessäni kääntyi ylämäeksi, jonka päältä näkisin jo alle kilometrin päässä olevan bensa-aseman, joka merkitsisi matkani puoliväliä. Pitkä, kaksikerroksinen, autoja kuljettava rekka häiriköi viereisellä moottoritiellä.


Bensa-aseman jälkeen hankkiuduin eroon takistani. Se toi erittäin väliaikaisen helpotuksen olooni, sillä vaikka kävelin taas pitkin puiden hyvin varjostamaa tietä, aurinko onnistui jotenkin ulottamaan laihat ja pistelevät sormensa sinnekin. Avasin napit paidastani. Hiki hölskyi vasemmassa kengässäni. Viereisellä niityllä ei ollut läikkääkään lunta ja viereinen puro oli muuttunut sameaksi, ruskeaksi koskeksi. Tunsin otsani palaneen, sitä oli kipeä koskettaa. Käyttämäni kävelytie oli muuttunut hiukan leveämmäksi ja minua vastaan tuli autoja. Niiden sisällä ihmiset hikoilivat ja punottivat ja eräs meinasi häikäistyneenä ajaa päälleni. Käveleminen oli raskasta ja minua janotti. Lintuja putoili puista ja metsässä laahusti muitakin läkähtyneitä eläimiä. Tiellä oli oravan ruumis.

Kuulin jo kauemmaksi etääntyneeltä isolta moottoritieltä kovan äänen - metallin kirskuntaa ja hajoavaa lasia. Minun oli pakko istahtaa tien reunaan levähtämään. Otin päällimmäisen paitani pois ja pyyhin sillä kasvojani. Otin myös kenkäni ja hiestä litimärät sukkani pois ja vilvoittelin jalkojani ohi virtaavassa vedessä. Se ei ollut edes kylmää. Minulle tuli vastustamaton halu päästä uimaan, mutta koski ei ollut tarpeeksi syvä ja se oli aivan liian vuolas ja likainen. Päätin lähteä kävelemään kaupalle paljain jaloin.


Kaupalle oli vielä hiukan alle kilometrin matka. Jos tie olisi ollut suora ja avoin, olisin jo nähnyt kaupan. Päätin luopua takkini ja paitani lisäksi myös housuistani. Olin täysin varma, että minulla oli otsassa ja käsissä palohaavoja. Jos tien vierellä olisi edes jossain ollut lunta, olisin hypännyt siihen, ahminut sitä suuni täydeltä ja painanut sitä otsaani vasten. Kävelin kapeaa tietä reunustavalla jalkakäytävällä ja ohitin tuupertuneita, kaiketi kuolleitakin, ihmisiä. Tiellä oli muutamia pysähtyneitä autoja, joista eräs oli törmännyt puhelintolppaan ja savusi. Kaikkialla oli hyvin hiljaista paitsi sitä epämääräistä sihinää, jota haihtuva vesi tuntui pitävän. Minusta näytti kuin eräs puu olisi syttynyt latvastaan palamaan ja vaatteista päälläni aivan varmasti lähti savua. Ilma oli niin kuumaa, että sitä oli vaikea hengittää. Se oli hiukan samanlaista kuin liian kuumassa saunassa oleminen, kuin ilma olisi yllättäen muuttunut jotenkin tiiviimmäksi ja aineellisemmaksi. Kaikkialla oli huomattavasti kirkkaampaa kuin tavallisesti. Minulla oli pieni epäilys, ettei kaupalle käveleminen enää hyödyttäisi minua.


Lopulta se tapahtui hyvin yksinkertaisesti. Olin jo ennen kaupan oville pääsyäni raaputtanut palaneesta ihostani irti suuria palasia. Olin myös heittänyt vaatteeni menemään ja todistanut niiden leimahtavan liekkeihin. Hiukseni olivat jollain omituisella tavalla haurastuneet ja putoilleet pätkittäin pois, ja elleivät ne olisi tehneet niin, olisivat nekin varmasti syttyneet palamaan. Seisoin siis jo kaupan edustalla ja seurasin kiinnostuneena viereisen puron pohjalla kiehuvaa vettä kun huomasin yllättäen jalkojen hajoavan altani. Siinä maahan lysähtäessäni tuumin, että luuni olivat kaiketi alkaneet hiiltyä ja hämmästelin miten en ollut jo aikaa sitten itsekin syttynyt palamaan. Yritin liikuttaa kättäni tarkistaakseni mitä sille kuului, mutta sitä ei löytynyt. Ja viimein, hiukan näistä harmistuttavista yllätyksistä toivuttuani, järkytyin lopullisesti, kun huomasin, etten enää oikeastaan kyennyt näkemään, kuulemaan tai tuntemaankaan mitään. Mutta ehkä niin olikin paras.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Vaikerloinen
LähetäLähetetty: Tii Hei 24, 2007 11:09 am  Vastaa lainaamalla viestiä



Liittynyt: 09 Kes 2005
Viestejä: 202
Paikkakunta: Pihlajiston ostarin periferia

Kommentoin nyt viimein häpeällisen vähäsanaisesti.

Tekstissä yhdistyy runollinen maalailevuus ja inhorealismi tavalla, joka miellyttä meikäläistä. Kerronta on hyvin lähellä kääntyä liiankin kuvailevaksi, mutta pysyy kuitenkin aina aisoissa.

Itse tarina on niin herkullisen arvoituksellinen, etten uskalla sanoa muuta kuin että pidin sen surrealismista ja voimakkaasta tunnelmasta.

_________________
Celebrating Infinite Diversity in Infinite Combinations
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Theg
LähetäLähetetty: Kes Elo 01, 2007 9:47 am  Vastaa lainaamalla viestiä
Moderaattori


Liittynyt: 11 Kes 2005
Viestejä: 142
Paikkakunta: Pieni nurkka huoneessa

Vähäsanaisuus ei ole häpeä. Kiitos Vaikeru.

Itse pidän tässä tuotoksessani eniten muutamasta viimeisestä virkkeestä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Näytä edelliset viestit:   
Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia

Näytä seuraava aihe
Näytä edellinen aihe
Sivu 1 Yht. 1
Semppa.net Foorumin päävalikko  ~  Henki ja Elämä

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin


 
Siirry:  

Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa




Powered by phpBB and NoseBleed v1.09