Semppa.net Foorumin päävalikko
Kirjoittaja Viesti
<  Henki ja Elämä  ~  Heräämisen vaikeus
Heinä
LähetäLähetetty: Tor Hel 02, 2006 12:55 pm  Vastaa lainaamalla viestiä
Ylläpitäjä


Liittynyt: 09 Kes 2005
Viestejä: 334
Paikkakunta: Helsinki (Etelä-Haaga)

Heinä on iloinen kun on pitkästä aikaa saanut aikaiseksi kirjoittaa jotakin hassua. Hmm... Otsikko ei ole ehkä ihan loistava, mutta jotain piti keksiä... Enkä jaksanut enää muokata, vaikka tekstissä on edelleen jotakin, joka minua itseäni häiritsee.
---

Heräämisen vaikeus


Kuljen pitkin hämärää käytävää. En ole ainoa, joka yrittää päästä ulos käytävän päässä olevasta palo-ovesta, käytävässä on tungos. Ja sinne tulee kaiken aikaa lisää ihmisiä. En tiedä, mistä he tulevat, eihän koko asuntolassa asu näin paljon ihmisiä. Palohälyttimet ovat soineet tauotta jo useita minuutteja ja ne vain jatkavat soimistaan. Käytävälle alkaa tulla savua ja minun on yhä vaikeampi hengittää. Ovelle on ehkä kymmenen metriä, mutta minä en pääse liikkumaan nopeasti. Takaani tulevat tönivät minua ja litistyn seinää vasten. Mistä nämä kaikki ihmiset oikein tulevat? On minullakin kiire ulos, kaikki pääsevät varmasti pois täältä, ei tarvitse töniä. Ajaudun tungoksen mukana eteenpäin, ovelle on enää muutama metri. Eivätkö ihmiset ymmärrä, ettei ovesta mahdu kymmentä ihmistä yhdellä kertaa? Yritän tunkeutua eteenpäin, kyllä minunkin on päästävä ulos. Palohälyttimet ulvovat. Haluan ulos, en enää kestä tuota piipitystä.

Yhtäkkiä olen pihalla enkä enää kuule palohälytintä. Muistan ala-asteen paloharjoitukset. Nyt on tosi kyseessä, minun on löydettävä oikea jono. Täytyy mennä luokittain parijonoon pituusjärjestykseen. Mutta minä en muista omaa luokkaani. Tajuan, etten ole ollut koulussa melkein vuoteen, eihän minulla ole luokkaa. Missä ovat kaikki opettajat, jotka laskevat, että kaikki ovat paikalla? Ovatko he vielä sisällä? Tiedän, ettei minun tarvitse huolehtia siitä. Tärkeintä on, että löydän jonon, johon kuulun. Mutta enhän minä edes tiedä, kuka on minun parini...

Kännykän herätyskello soi. Ääni on sietämätön ja ryntään sammuttamaan sitä. Samassa tajuan, että se ääni, jota luulin palohälyttimeksi, olikin toinen herätyskelloni, joka soi aina kaksikymmentä minuuttia ennen kännykkää. Nolona mietin, kuinka moni naapuri on raivostuneena herännyt herätyskelloni loppumattomaan piipitykseen. Samalla painan kännykän torkkua, voin nukkua vielä kymmenen minuuttia. Minun täytyy etsiä oikea jono.

Olen taas pihalla, mutta yhtäkkiä kaikki ihmiset ovat kadonneet. Heidät on jo pelastettu, enkä minä ollut oikeassa jonossa, en ollut minkäänlaisessa jonossa. Pihan toisella puolella on toinenkin tyttö, joka ei ole löytänyt omaa jonoaan. En ole nähnyt tyttöä täällä ennen, mutta tiedän hänen nimensä. Jostain syystä en vain muista sitä nyt. Katselemme kumpikin, kun asuntolan ylin kerros palaa. Emme kumpikaan tiedä mitä tehdä, seisomme vain eri puolilla pihaa ja katselemme ikkunasta loimottavia liekkejä.

Kännykän herätyskello soi taas. Painan torkkua, voin nukkua vielä kymmenen minuuttia. Minun pitää tehdä jotain tärkeää.

Katselen asuntolaa pihalla. Ylimmässä kerroksessa on valoa, siellä palaa. Pihan toisella puolella oleva tyttö tulee luokseni. Hän sanoo, että joku tulee kyllä kohta sammuttamaan valon yläkerrasta. Odotamme hetken ja pian pihaan kaartaa punainen auto, se ajaa aivan liian kovaa ja pysähtyy juuri eteemme. Talonmies nousee autosta. Hän toruu meitä, koska olemme unohtaneet avaimet sisälle, mutta tällä kertaa meiltä ei kuulemma peritä maksua. Menemme sisälle ja kerromme talonmiehelle, että joku on jättänyt yläkertaan valot palamaan. Talonmies nousee portaat ylös ja sammuttaa valot.

Kännykän herätyskello soi taas. Painan torkkua ja päätän, että sen jälkeen herään.

Peiton alla on niin lämmin. Poskeni hehkuvat. En jaksaisi enää nukkua, mutta minun on maattava peiton alla, kunnes herätyskello taas soi. Tiedän, että se soi seuraavan kerran 8.10. Katson kännykästä kelloa, 8.02. Peiton alla on kuuma, en jaksaisi odottaa kahdeksaa minuuttia. Suljen hitaasti silmäni.

Nousen portaita ylös. Ne ovat jäässä ja olen vähällä liukastua. Portaiden yläpäässä on mies, joka on tulossa alas. Hän harppoo kolme porrasta kerralla. Portaat ovat liian kapeat, niistä ei mahdu kaksi rinnan. Olen jo portaiden puolivälissä. Tiedän putoavani, kun mies tulee kohdalleni. Kyyristyn. Hyvällä tuurilla mies loikkaa ylitseni.

Kello on 8.08.

En uskalla katsoa ylös. Nyt mies on kohdallani. Hänen kengänpohjansa hipaisee selkääni, hän on hypännyt ylitseni. Voin taas nousta. Portaat eivät enää ole yhtä jäässä kuin aikaisemmin. Juoksen ylös.

Herätyskello soi vihdoinkin. Voin herätä. Käyn vessassa, puen päälleni, harjaan hiukseni ja lähden aamiaiselle. En muista, mitä unta näin, en vaikka kuinka yritän.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Näytä edelliset viestit:   
Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia

Näytä seuraava aihe
Näytä edellinen aihe
Sivu 1 Yht. 1
Semppa.net Foorumin päävalikko  ~  Henki ja Elämä

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin


 
Siirry:  

Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa




Powered by phpBB and NoseBleed v1.09