Leimaavana piirteenä toiminnassa on vapaaehtoisuus. Jokaisella semppaan osallistuvalla oppilaalla on semppakansiossa kortti, johon merkitään läsnäolokerrat, eikä poissaoloja, kuten muilla kursseilla. Korttiin merkitään myös kaikki luetut kirjat, ja kun kirjoja ja läsnäoloja on kertynyt riittävästi, jaksoraporttiin ilmestyy kurssi.
Tämä ei kuitenkaan suurimmalle osalle semppalaisista ole se tärkein pointti, vaan ehdottomasti yhteisö, joka semppalaisten välillä on. Joka torstai keskustellaan kirjoista, juodaan teetä ja nakerrellaan herkkuja. Jotkut esittelevät lukemiaan kirjoja ja toiset tyytyvät ehkä vain kuuntelemaan. Kirjoista syntyy yleensä keskusteluja, jotka käsittelevät kaikkia maan ja taivaan välisiä aiheita. Myös lukuvinkkejä tulee enemmän, kuin ehtii lukea.
Sempassa on vetäjänä nuori ja kiva opettaja Samu, mutta hän ei varasta showta, eikä tyrkytä opetuksiaan, vaan kaikki saavat sempassa äänensä kuuluviin. Sempassa saa myös joka kerta oppia uutta, vaikkei varsinaista opetusta olekaan. Mikäpä olisikaan parempi opettaja, kuin kaikki maailman kiinnostavat kirjat!
Laura - semppalainen
Syksyllä Lauraan teki vaikutuksen koulun välitön ja rento tunnelma. Sempassa oli tietenkin kaikkein mukavinta. Keskustelut ovat usein todella mielenkiintoisia, vaikka introverttinä ihmisenä Laura usein seuraakin niitä ulkopuolisena mieluummin, kuin osallistuu. On kiva katsoa, miten pitkälle jostain aiheesta päästään, ja minkälaisia tunteenpurkauksia se saa aikaan, Laura naurahtaa. Sempan ulkopuolella juttu tosin luistaa sitäkin helpommin. Laura arvelee tulevansa aika hyvin toimeen melkein kenen kanssa tahansa, mutta semppalaisten mukavassa yhteisössä ulkopuolisuutta ei tunneta. Puheenaiheeksi kelpaa vaikka suosikkikirjallisuus; fantasia, historialliset romaanit tai klassikot.
Lauran monista harrastuksista rakkaimpiin kuuluu lukemisen lisäksi liveroolipelaus ja erityisesti hahmokirjoitus. Myös muita tekstejä syntyy omaksi iloksi ja nettiin julkaistavaksi. Lauralle olikin iloinen yllätys, että kirjallisuuslinjalla on oma keskustelufoorumi netissä, hän kun kirjoittelee nettipalstoille mielellään. En luule, että kovin monilla lukiolinjoilla on mitään omaa nettifoorumia, hän aprikoi.
Tulevaisuuden suhteen moni asia on Lauran mukaan vielä auki. Seuraavan parin vuoden torstai-iltapäiviksi on jo ohjelma tiedossa, mutta muita tarkkoja suunnitelmia ei ole lyöty lukkoon. Lukio tarjoaa hyvän paikan suunnitella ja miettiä, mitä haluaisi siten "isona" tehdä, hän myhäilee. Laura on jo selvittänyt itselleen ainakin sen verran, että tyypilliset lukiolaisten suosikkipaikat lääkis ja oikis eivät kiinnosta. Hän kuitenkin aavistelee, että humanistisesta tiedekunnasta voisi löytyä se oikea ala. Kirjallisuudentutkimus houkuttaa jollain tavalla, mutta työkseen lukeminen ei välttämättä tarmokasta harrastuslukijaa innosta.
Laura aloitti opiskelut Helsingin Uudessa yhteiskoulussa vuosi sitten. Opiskelupaikkaa hakiessaan Laura selaili valintaopasta ja teksti "kirjallisuuslinja" iski silmään oitis tylsiltä vaikuttavien vaihtoehtojen joukosta. Tutustumiskäynti lukiossa ja sempassa vierailu etukäteen sai Lauran mukaan lähteneen kaverin luulemaan semppalaisia hulluiksi, mutta Laura uskoi löytäneensä oman porukkansa. Opettajan antama suositus ja omalta luokalta henkiseksi tueksi lähtevä kaveri varmistivat aikanaan hakusuunnitelmat. Positiivista Lauran mukaan on myös, ettei kirjallisuuslinjaa varten tarvinnut tehdä valintakoetta, kuten esimerkiksi kielipainotteisille linjoille.